lauantai 15. marraskuuta 2014

Valossa ja pimeydessä

Yksin olen valaistuimesi edessä
askeleeni hieman hermostuneet
aloitan tanssin
tanssini kulkee yli vieraiden
läpi orkesterin ja he kaikki soittavat minulle
vain yksi nainen seuraksi
haluan enemmän,
mutta ohjaaja sanoo:
”Ei enempää”

Poltan ja juon
tanssin peilikuvaanivastaan
pääyäni särkee ja lihakseni kouristelevat
olen mies naisen roolissa
naiset eivät kyenneet samaan kuin minä
muuta selitystä ei ole
tai jos on
niin se on epäkorrekti
emmekä kuule siitä enää.

Laulan johdannon, itken laulun
vain tekokyyneleitä
niitä joita opin käyttämään saadessani mitä haluan
mahalaukun leikkaus,
kylkiluiden poisto
kaikki teatraalisuudesta
elämä teatterista
laulu konsertista...
kipu rakkaudesta


Kävelen kadullasi hiljaa
vain linnut laulavat
vartijat itkevät
heistä ei ole pysättämään veristä aaltoa
vain muutamat ymmärtävät vapaan maan periaatteen.

Maa joka on vapaa tekemään oikeat lakinsa
maa jolla on vahvat juurte lähistöllä
niin kielen kuin kulttuurin suhteen

Ei enää pahoipidellä 'jumalaa, ovat kiillottajat hyviä. Tekevät työnsä sisään ilman lupaa

tuntuu raiskaukselta...

Vain häivähdys kirsikkaa ja tulppaanintuoksu...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti